JouniM

Paranoidinen blogiteksti toisiaan lähentyvästä kauppa ja rahoitussektorista

Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja kun kaupassa sai käteisellä maksaa...

Onko tulevaisuutemme siirtymässä kokonaan bittirahaan ja milloin ja miksi?

Suomi, tuo vähittäiskaupan testilaboratorio jossa Euroopan keskittynein ruokakauppa pitää yllä keinotekoisen korkeata hintaa ja varmistaa sen ettei tuottajalle jää mitään muuta käteen kuin tuotantotuki.

Itselleni oikeus yksityisyyteen on oikeastaan varsin korkealla omassa arvopuussani. Yhteiskunnallinen avoimuus ja julkisuus on henkilökohtaisen yksityisyyden rinnalla toisarvoista vaikka tuota yksityisyyttä voisi jopa väärinkin käyttää.

Kaiken maailman verokalenteri ja muu tirkistely on mielestäni sairaalloisen perverssiä toimintaa ja jokainen joka verokalenterin kaupasta ostaa on mielestäni henkilö joka on rinnastettavissa seksuaaliseen tirkistelijään jonka pitää päästä tyydyttämään itseään. Verotietojen on toki oltava "julkisia" mutta mielestäni ei vapaasti hyödynnettävissä.

Tuo luokoon hiemaa pohjaa ajatusmaailmalleni joten mennään itse asiaan.

Korttirahalla maksaminen alkoi yleistymään kahdeksankymmentä luvulla ja on tähän päivään mennessä lähes monen lompakosta ja taskunpohjalta syrjäyttänyt käteisen rahan lähes kokonaan. Korttiraha on helppo ja vaivaton tapa ja monessa mielessä turvallisempi kuin fyysinen käteinen. Käteisessä kuitenkin konkretisoituu se minkä verran sitä rahaa on, toisaalta se myös antaa harhan että sitä rahaa on. Kaksipiippuinen juttu ja menee enempi psykologian puolelle.

Korttirahaan siirtyminen on kuitenkin aikojen saatossa luonut ihmisitä valtavasti tietoa jonka hyödyntäminen on toki haasteellista, mutta tietoa joka tapauksessa.

Suomessa kauppa puolestaan on lanseerannut omat etuohjelmansa ominen asiakkuuskortteineen joista on saatu asiakaskohtaisesti paljon tarkempaa tietoa ja tarvittaessa päästään luomaan asiakkaan ostokäyttäytymisen perusteella jopa pelottavan tarkka profiili jos vain halutaan. Tänä päivänähän vielä tietoja ei periaatteessa saa yhdistää yksittäiseen asiakkaaseen ja tuotteeseen mutta se on aivan mahdollista minkä paljasti jokin aika sitten tapahtunut tuotteen myynnistä veto jossa kauppaliike juuri asiakasrekisteritietoja yhdistämällä sai selvitettyä ketkä yksittäiset asiakkaat olivat kyseistä tuotetta ostaneet. Ihanan turvallista, saattaa moni huokaista.

Ai niin, olipa muuten kerran Tapiola-pankki. Tapiola, tuo perinteinen vakuutusyhtiö ryhtyi pankkitoimintaan ja perusti vakuutustoiminnan rinnalle pankkilaitoksen joka jokin vuosi sitten myytiin S-ryhmälle. S-Ryhmällehän ei riitä että sillä on hallussaan kaupan duopolista se suurempi siivu vaan se haluaa myös rahasi hallintaan ja kenties sijoitettavaksi - vaikkapa Venäjälle S-ryhmälle rakennettaviin kauppakeskuksiin. Tuottava skenaario eikö vain, ja ainakin melkein riskitön - jos tällaista tuolla kaupparyhmässä suunniteltaisiin.

No mutta mitä pahaa siinä on että kauppa ja pankki ovatkin samaa tavarataloa. Ei kai mitään mutta jos avataan hieman kieron mielikuvituksen portteja ja laitetaan kirjoitukseen mukaan hieman lisää juonen käänteitä, niin jopa Remes saattasi tarttua aiheeseen, kun siihen saadaan mukaan jopa Venäjän uhkaa mukaan ja jostain avuksi sankarillinen nörtti ja paha poliitikko. Poliittisia päättäjiä lobataan jatkuvasti mikä on tavallaan ihan oikein. Lobbaus käsitetään herkästi suuryhtiöiden toiminnaksi mutta aivan samalla tavalla myös ammattiyhdistykset lobbaavat omia tavoitteitaan poliittisten broilereitten mieliin.

Ajatellaanpa hieman pankki/kauppa asiaa syvällisemmin. Tällä hetkellä asiakastietojen yhdistäminen ei ole käsittääkseni tietosuojan puitteissa mahdollista mutta kyllähän jokainen kaupallinen toimija haluaa asiakkaansa tuntea tarkemmin. Jos ei muuten niin omaa toimintaa paremmaksi suunnitellessaan. Kauppa haluaa tietää miten kuluttajamassa toimii ja käyttäytyy ja mitä se milloinkin on ostanut. Kaikki tuo liittyy kaupan ostojen ennakoimiseen ja mahdollisimman pieneen hankintahävikkiin.

Pankilla ja vakuutusyhtiöllä on myös aivan samanlainen tarve tuntea asiakkaansa ja luoda laajempaa riskiprofiilia asiakasryhmittäin ja jopa ihan yksilötasolle saakka. Kiristyvässä taloudessa pankeille ja etenkin vakuutusyhtiöille tulee varmasti tarve kartoittaa asiakasriskejä jatkuvasti tarkemmin. Tuohon tarpeeseen saattaa vastauksen antaa kaupan asiakasrekisterit joista saadaan sopivasti yhdistämällä rekonstruoitua asiakkaan koko aikuinen elämä uudelleen ja mallintaa tulevaisuutta kertyneen datan valossa. Voidaan päätellä asiakastietojen perusteella perheen koko ja ruokailutottumukset, liikuntaharrastukset paheet ja hyveet.

Eiköhän meiltä löydy tulevaisuudessakin selkärangattomia poliitikkoja jotka sallivat yksityisyyden murtamisen.

Seurauksena jonakin päivänä meillä saattaa olla edessä tilanne jossa vakuutusta hakiessamme vakuutusvirkailija / -robotti painaa nappia ja tietokannoista luodaan vakuutuksen hakijasta riskiprofiili jota on ollut muokkaamassa aikaisemmat ostokäyttäytymisemme mukaan lukien kymmenen vuotta aikaisemmin turvallisiksi luokitellut keinomakeutusaineet joiden onkin juuri todettu aiheuttavan suuren terveysriskin. Tai asiakas on aikaisemmin nautiskellut saunaolusia hieman rankemmin, tai ainakin ollut sosiaalisesti avokätinen ja on ostanut isommalle kaveriporukalle juomat. Kaikki nuo tiedot voivat vaikuttaa asiakkaan riskiprofiiliin ja vaikuttaa vakutuuksen hintaan ja saatavuuteen.

Ja jos oikein ikäväksi mennään niin kuvitellaanpa tilannetta jossa asiakkaalla on ollut pitkä asuntolainan pankista ja luottoon on sovittu korontarkastusvälit vaikkapa viiden vuoden välein. Asiakas on aina elänyt terveyssuositusten mukaisesti ja laittanut lautaselleen kaikki etelän hetelmät ja viljavainioiden aarteet mutta uusimman tutkimuksen mukaan jokin näistä lautasmalleista onkin ollut virheellinen ja on altistanut ihmiset sairauksille. Uusimipien terveyssuositusten mukaan viljat pitääkin jättää pois ja niiden syöminen on suuri riski.

Nyt sitten asiakkaalle koittaa koron tarkistuspäivä ja pankille onkin auennut tieto asiakkaan aikaisempaan ostohistoriaan ja sieltä paljastuukin "uusia" riskejä. Pankillehan tämä on ikävä yllätys ja tuo riskihän pitää siirtää luonnollisesti lainan korkoon tai pahimmillaan sanoa laina erääntymään välittömästi. Siinähän sitten onkin asiakkaalla ihmettelmistä miten tässä näin kävi. Asunto oli pakko myydä halvalla jotta sai lainan maksettua ja kuntakin pyysi vuokra-asuntoa hakiessa riskiarvion jonka perusteella asukkaalle määrättiin tiukemmat ehdot. Mutta sai sentään kanton päälleen.

Edellä oleva on siis tosiaan puhdasta fiktiota - tänään. Huomisesta ei osaa kukaan sanoa...

Mutta tieto on se mikä on aina ollut arvokasta ja varjeltavaa, aikaisemminkin ja tulevaisuudessa jatkuvasti korostetummin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän VesaHellman kuva
Vesa Hellman

Suhtaudun aika samalla tavalla tietojeni levittelyyn kuin blogistikin.

Bonus/kantis-kortteja en omaa yhteenkään laitokseen. Maksukortteja käytän vain jos ei käteistä satu olemaan mukana, eli harvakseltaan.

Vakuutukset on ostettu niistä yhtiöistä josta kulloisenkin vakuutuksen halvimmalla saa, lukuunottamatta sitä vakuutusyhtiötä joka on jollain tavalla kytköksissä käyttämääni pankkiin.

Vakuutuus- ja pankkiasiat ovat yksittäiselle ihmisille niin isoja asioita etten niitä uskalla antaa yhden organisaation käsiin.

Toimituksen poiminnat